EL NICHO WATERFALLS

Tässä muutama kuva El Nicho vesiputouksilta Kuubasta. Jos matkustat Kuubaan Trinidadiin tai Cienfuegosiin, suosittelen päiväretkeä tänne! El Nicho vesiputoukset sijaitsevat Gran Parque Natural Topes de Collantes -luonnonpuistossa metsän ja vuoriston keskellä. Luonnonpuistossa on polku, jota pitkin pääsee parille vesiputoukselle ja laguunille uimaan, josta esim. kaksi alla olevaa kuvaa on otettu.


El Nicho vesiputouksille kannattaa lähteä aikaisin aamusta, että välttää pahimmat turistirysät. Lähdettiin tyttöjen kanssa heti aamusta matkaan taksilla, joka myös toi meidät takaisin. Matka kesti noin 1,5 h per suunta. Olimme vesiputouksilla pari tuntia ja kuski odotti meitä kunnes olimme valmiita lähtemään. Luonnonpuistoon täytyi myös maksaa pieni summa sisään. 

Luonnonpuistosta löytyy pieni ravintola, josta saa juotavaa ja syötävää. Valikoima on kuitenkin todella simppeli, joten kannattaa ottaa omia eväitä ja juotavaa mukaan. Meillä oli mukana esim. vesipullot ja sipsiä. Alla oleva kuva on luonnonpuiston reitin korkeimmasta kohdasta, Miradorista, josta näkee kauniin laakson. 

Täytyy myöntää, että tämä päiväretki oli matkan ja rahan arvoinen. Oltiin pari vuotta sitten Kroatiassa luonnonpuistossa, jossa oli myös vesiputouksia ja se oli ehkä hirvein asia, mitä olen koskaan nähnyt. Koko paikka oli täynnä ihmisiä ja vesi oli täynnä roskaa. El Nicho vesiputouksista pidettiin paljon parempaa huolta eikä siellä ollut liikaa ihmisiä pilaamassa upeaa luontokokemusta. Kivet voivat laguunilla olla hieman liukkaat, kun menee veteen, joten kannattaa olla varovainen. Itse nimittäin kaaduin, kun yritin tulla pois vedestä. 

Kaiken kaikkiaan El Nicho vesiputoukset olivat ihana kokemus, jota suosittelen kaikille Kuuban eteläosaan matkustaville!

10 VINKKIÄ KUUBAAN

Espanjan kieli on valttia Kuubassa. Harvat paikalliset puhuvat englantia, joten kannattaa harjoitella muutama sana Espanjaa ennen matkaa. Olen itse opiskellut espanjaa muutaman vuoden, joten harjoittelin Duolingo appilla ennen matkaa. Hyvä idea olisi myös kirjoittaa hyödyllisiä sanoja ja lauseita paperille, jonka pitää mukana matkassa. Eräs meidän matkaseurueesta teki näin ja pärjäsi todella hyvin. Matkasta voi tulla ajoittain hankalaa ilman minkäänlaisia kielellisiä apukeinoja.

Kuubassa kärsivällisyys on usein koetuksella. Valmistaudu jonottamaan joka ikiseen paikkaan ja siihen ettei mikään koskaan toimi niin kuin pitäisi. Ruokakaupat ovat usein pieniä ja niihin jonotetaan sisään. Vesi saattaa joskus loppua ja täytyy käydä parissa eri kaupassa ennen kuin sitä löytää. Kannattaa suunnata isoimpiin kauppoihin, jotta on vähän enemmän valikoimaa. Ruokakaupat eivät muuten todellakaan ole samanlaisia kuin missään muualla missä olen käynyt. Kuvittele tyhjä R-kioski, jossa on pari hyllyä, siinä perus Kuubalainen ruokakauppa. Viikonloppuisin tavarat alkavat olla yleensä kaupoista loppu, joten ruoka/juoma ostokset kannattaa tehdä hyvissä ajoin viikolla. Rommia kyllä saa mistä vaan, milloin vaan eli ei hätää! Ravintoloissa ruuassa kestää yleensä ainakin sen 30 minuuttia, joten koskaan ei kannata olla liian nälkäisenä.

Internettiin pääsee vain wifipuistoissa, joita on ympäri kaupunkia. Ensin täytyy käydä ostamassa wifikortti pieneltä kiskalta. Muista ottaa passi mukaan, sillä et saa nettikorttia ilman henkilöllisyystodistusta. Wifipuiston tunnistaa siitä, että siellä on paljon ihmisiä puhelimilla ja läppäreillä istuskelemassa. Hotelleissa on yleensä wifi, ainakin aulassa. Wifikorttiin kannattaa muuten jättää aikaa lentokentälle, sillä siellä ei ole mitään tekemistä.

Valuuttana Kuubassa on turistien peso (CUC), joka on eri valuutta kuin paikallisilla. Turistien pesot ovat arvokkaampia kuin paikallisten. Rahaa kannattaa vaihtaa heti lentokentällä maahan tullessa. Kuuban omaa valuuttaa ei ymmärtääkseni saa viedä maasta pois. 

Matkustaminen Kuubassa paikasta paikkaan on suhteellisen helppoa. Ainoa asia minkä paikallisilta opin on, että ÄLÄ KULJE JUNALLA. Kuuban juna on hevoskärryn näköinen koppi raiteilla. Good luck with that. Kuubassa kuljetaan taksilla kaikkialle, jopa kaupungista toiseen. Maasta löytyy virallisia ja epävirallisia takseja. Viralliset ovat keltaisia perus taksin näköisiä autoja kun taas epäviralliset taksit ovat yleensä vanhoja Amerikan rautoja. Kuulemma epäviralliset taksit eivät ole yhtä luotettavia kuin viralliset taksit, mutta meillä ei ollut mitään suurempia ongelmia minkään taksin kanssa. Suurin osa matkoista taidettiin kulkea näillä epävirallisilla takseilla. Matkustamiseen voi myös käyttää busseja, mutta niihin on hankittava liput etukäteen hyvissä ajoin ja aikataulut kannattaa tarkistaa kunnolla.

Majoituksen voi varata joko etukäteen hotellista tai Airbnbn kautta. Paikalla hotellin varaaminen voi käydä kalliiksi ja Airbnb appi/sivusto ei toimi Kuubassa. Suosittu majoitustapa on myös casa particulareissa yöpyminen. Casa particularit ovat paikallisten pitämiä majoituksia. Monilla paikallisilla on isot koloniaaliset talot ja he vuokraavat reissaajille huoneita tai osia asunnoistaan esim. yläkerran. Casa particulareissa on yleensä myös mahdollisuus saada edullinen ja hyvä aamiainen. Me asuimme suurimman osan ajasta näissä casoissa ja se oli upea tapa päästä tutustumaan Kuubalaiseen kulttuuriin. Parhaimmat casat löydettiin Trinidadissa ja huonoimmat olivat Varaderossa. Voi olla, että joutuu käymään pari casaa läpi ennen kuin löytää itselleen sopivan. Paikalliset yleensä auttavat löytämään vapaita huoneita sukulaisilta tai tutuiltaan.

Ruokaa löytää laidasta laitaan. Sitä saa todella halvalla tai sitten Suomen hinnoilla. Syötiin Kuubassa todella hyvää ja ei niin herkullista ruokaa, mutta yleisesti ihan hyvää ruokaa sieltä saa. Se ei kuitenkaan ole kulinaristien luvattu maa. Syötiin aina ulkona, koska kaupoista ei oikein saanut ruoka-aineksia. Havannassa Havana Viejassa löytyy parhaimmat ravintolat. Paras ravintola missä käytiin oli Trinidadissa, jossa syötiin viisi päivää putkeen. Perinteinen Kuubalainen annos on nimeltään Ropa vieja (ylin kuva), jota kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ropa vieja tehdään nyhtö possusta tai naudasta. Sen mukana tulee yleensä salaatti, riisiä, papuja ja banaania yleensä lastuina. Jälkkäriksi suosittelen metsästämään churroja katukojuista. Kuubassa on muuten aika vaikeaa olla gluteeniton tai vegaani ruokavalio.

Nähtävyydet ja tekemistä Havannassa: Havanna Vieja, El Malecon, Plaza de la Catedral, kierros kaupungissa vanhalla autolla, yleinen kiertely kaupungissa ja kulttuuriin tutustuminen. Päiväretkia kannattaa tehdä Los Viñalesiin tai rannalle Playa de Estelle sekä Varaderoon. 

Parhaat tuliaiset mitä Kuubasta kannattaa tuoda ovat sikarit ja rommi. Pienistä katuliikkeistä voi löytää söpöä turistikrääsää mitä viedä tuliaisiksi esim. magneetteja, avaimenperiä jne. Myös upeaa Kuubalaista taidetta kannattaa viedä mukanaan. 

Mukaan Kuubaan kannattaa tuoda: Vessapaperia (sekin saattaa loppua ja sitä kannattaa kantaa mukanaan kaikkialla), naposteltavaa/välipalaa kuten pähkinöitä, pussipuuroa, myslipatukoita jne., perus lääkkeet ja laastarit kannattaa tuoda Suomesta. Saippuat, hammastahnat ja muut hygieniatuotteet on myös hyvä tuoda Suomesta, sillä niitä ei Kuubasta välttämättä löydä. 

CUBA, HAVANNA

Näitä kuvia katsellessa iski todellinen Kuubakuume! En ole vielä jakanut teille kuvia Kuuban matkastani, joten tässä pieni kuvapläjäys. Oltiin joululomalla porukalla Kuubassa melkein kolme viikkoa. Ideana oli reissata muutamassa eri kaupungissa eikä oltu varattu majoituksia etukäteen, muuta kuin pari ensimmäistä päivää Havannassa. Oltiin Juulin kanssa molemmat kamerat visusti kädessä koko loma, joten kivoja kuvia riittää jaettavaksi varmaan koko vuodeksi. Aloitan kuitenkin näistä random fiiliskuvista, joita räpsittiin Havannassa. Teen myöhemmin postauksen, jossa kerron tarkemmin meidän matkasta ja annan muutamia matkavinkkejä Kuubasta/Havannasta .

Nämä kolme kuvaa on otettu meidän ensimmäisen kämpän kotikadulta Vedadon alueelta. Meillä oli Airbnbltä varattuna oma asunto! Se oli aika kaukana keskustasta, joten kuljettiin taksilla aika paljon. Taksilla kulkeminen on onneksi Kuubassa halpaa, mutta aina joutuu tinkimään turistihinnoista alaspäin. Vedado on kuitenkin melko keskeinen paikka Havannassa ja sieltäkin löytyy tekemistä sekä nähtävää.

Loput kuvat ovat otettu Havannan keskustassa ja Havana Viejassa (vanhassa Havannassa). Kaupunki on värikäs ja kulttuuririkas, mutta todella likainen. Kulkukoiria kävelee kaikkialla, ilmassa leijailee vanhojen autojen tunkkaiset pakokaasut ja Kuubalaiset miehet huutelevat perään kaduilla. Länsimaalainen henkilö huomataan heti ja tuijotuksen kuumottavat niskassa joka paikassa. Siitä huolimatta paikalliset ovat todella ystävällisiä (ainakin yleensä).

 Kuubassa aika tuntuu pysähtyneen täysin. Autot ja talot ovat vanhanaikaisia mikä luo todella erityisen tunnelman koko maahan. Kuuba on jotain täysin erilaista koko muusta maailmasta ja olen kiitollinen, että minulla oli mahdollisuus päästä tutustumaan kyseiseen maahan. Olen rikastunut kulttuurisesti sanoin kuvaamattoman paljon tästä matkakokemuksesta.

Laittakaa kommenttia, jos tulee mieleen ideoita mitä haluaisitte tietää Kuubasta ja mitä voisin postata seuraavaksi!

KEHOPOSITIIVISUUS KUNNIAAN

Aihe, josta olen jo kauan halunnut kirjoittaa, on oman vartalon hyväksyminen ja rakastaminen. Olen kamppaillut oman kehoni hyväksymisestä noin 13-vuotiaasta lähtien. Vartaloni on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut monta kertaa enkä vieläkään tunne oloani täysin tyytyväiseksi omassa kehossani. Koen oman kroppani hyväksymisen kuitenkin yhdeksi tärkeimmistä asioista mielen hyvinvoinnin kannalta, joten yritän jatkuvasti kehittää itseäni rakastamaan omaa vartaloani. Älkää ymmärtäkö väärin, on aikoja, kun olen todella tyytyväinen omaan kroppaani enkä näe siinä mitään väärää. On kuitenkin päiviä tai ehkä pidempiäkin aikoja, kun toivoisin, että kroppani olisi toisenlainen.

Välillä haluaisin laihemmat reidet, tunnen käsivarsieni olevan liian isot tai koen alamahani olevan liian iso. (Tässä isoimmat epävarmuuteni.) Selluliitti häiritsee, en pidä hip-dipeistäni (lantion ja reiden välissä kuoppa) ja haluaisin lihaksieni näkyvän enemmän. Kun oman kehokuva alkaa vääristymään, näkee itsensä peilistä hirveän isona ja tulee tarve laihduttaa. Varsinkin Instagram aiheuttaa paineita saada täydellinen treenattu selluliititon kroppa, vaikka kaikki tiedämme, että suurin osa kuvista jota somessa näemme, on muokattu. On helppoa silotella takareisistä pienimmätkin rypyt Facetunella tai Photarilla. Syyllistyn tähän itsekin joskus (tapa, josta yritän päästä eroon). Tiedän myös omat kuvakulmani ja osaan saada kroppani näyttämään mahdollisimman hyvältä.

 

Miksi löydämme aina asioita, joita haluamme muuttaa kropassamme? Miksemme voi hyväksyä sitä, että meillä kaikilla on erilainen kroppa ja se on silti kaunis. Jokaisella ei ole thigh-gappiä (reisien väliä), timmiä vatsaa tai treenattuja isoja pakaroita, mutta se ei tarkoita, etteikö näyttäisi täydelliseltä juuri sellaisenaan. Miksi edes ajattelemme kroppaamme niin paljon ja pyrimme täydellisyyteen? Omasta puolestani voin myöntää sortuvani Instagram vartaloihanteiden lisäksi ”vartalotrendeihin”, sillä ne vaikuttavat heti siihen millaisen kropan haluan itselleni. Tervettä ajattelua? En usko.

Hassua kyllä, nämä vallitsevat ”vartalotrendit” saivat minut lukioikäisenä ymmärtämään, että kurvikas kroppa on yhtä kaunis kuin laihakin. Muistatteko, kun ennen ihannoitiin laihuutta ja pahin asia oli iso takapuoli? Löysin 15-vuotiaana Kim Kardashianin, joka näytti upealta kurvikkaassa vartalossaan ja sain ahaa-elämyksen. Ymmärsin, että myös minun leveä lantioni on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä vartalomalli. Kiitti tästä Kim!

" On myös naurettavaa, että en tuomitse kenenkään muun kroppaa kuin omaani. "

Miksi siis me naiset koemme tarvetta vähätellä itseämme ja omaa vartaloamme? Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt siihen ja sen takia olen alkanut työstämään omaa kehopositiivisuutta.

Photos by Juuli Rönkä

Haluan jakaa teille vinkkejä, mitkä ovat auttaneet minua olemaan kehopositiivinen. Näiden avulla, olen viimeisen vuoden aikana hyväksynyt kroppani paljon paremmin ja mieli on pysynyt terveenä.

1.     Hyväksi tämän hetkinen kroppasi. Jos haluan muuttaa vartaloani, hyväksyn ensin tämän hetkisen vartaloni ja ymmärrän etten saa muutettua sitä yhdessä yössä. Sitten alan panostaa terveelliseen ruokavalioon ja lisään treeniä. Ei ole väärin, jos haluaa muuttaa jotain kropassaan, kunhan se tehdään terveellä tavalla. Vaikket vielä olisi saavuttanut tavoitekroppaasi, ei ole syytä olla rakastamatta itseäsi myös juuri nyt.

2.     Kehu itseäsi. Katso itseäsi peilistä ja kehu vartaloasi, jopa kohtia, joista olet todella epävarma. Se saattaa tuntua oudolta alussa. Vaikket tarkoittaisi sanoja aluksi, harjoittele rakastamaan itseäsi. Tämä harjoitus helpottuu ajan kanssa ja se alkaa tuntua hyvältä!

3.     Urheilu. Urheilun avulla olen aina tyytyväinen kroppaani, oli se millainen tahansa! Kunhan pääsen salille ainakin 4 kertaa viikossa, koen pitäväni kropastani huolta tarpeeksi.

4.     En katso vaakaa. En ikinä käy vaa’alla ja aion jatkossakin välttää sitä kuin ruttoa, sillä painoni ei määrittele minua eikä kroppaani. Vain se, että olen terve ja minulla on hyvä olo kropassani, on tärkeää.

5.     Ruokavalio. Kun syö suurimman osan viikosta terveellisesti tunnen oloni paremmaksi omassa kropassani ja voin hyvällä omatunnolla herkutella välillä.

6.     Herkuttele välillä. Itse pyrin pitämään kerran viikossa herkkupäivän. Joskus se on 3 päivää ja joskus koko viikko lähtee käsistä. Yritän kuitenkin pitää yllä elämäntapaa, jossa syön herkkuja, roskaruokaa tai juon viiniä max. kerran viikossa. Olen muuten pahin sokerihiiri, joten tämä ei ole helppoa!

Toivottavasti tästä tekstistä oli hyötyä jollekin! Laittakaa kommenttia alas, jos tuli ajatuksia tai mielipiteitä aiheesta niin pääsen lukemaan asioita teidänkin näkökulmastanne. ♥ 

PS. Kuvat otettu Kuubassa noin kuukausi sitten. Kuuba kuvia tulossa blogiin soon...

TARKOITUSTA ETSIMÄSSÄ

Pitkästä aikaan teki mieli kirjoitella tänne ajatuksia. Ehkä muillakin on samanlaisia mietteitä ja voidaan yhdessä pohtia niitä. Olen miettinyt viime aikoina erityisen paljon tulevaisuuttani. Koulu lähenee loppuaan ja saan ekonomin paperit käteen (toivottavasti) heti kesän jälkeen. Sitä ajattelee, että kun koulut on käyty tietää tasan tarkkaan mitä haluaa tehdä elämällään. Tai näin ainakin minä luulin. Olin aina ajatellut, että elämä menisi niinkin yksinkertaisesti, että löydän kiinnostavan alan, opiskelisin tätä alaa, sitten menen töihin kyseiselle alalla ja menestyisin. Olen koko elämäni tiennyt tasan tarkkaan suunnitelmani koko elämälleni ja sen avulla olenkin päässyt näinkin pitkälle. Kunnianhimo ja halu tehdä jotain suurta vetivät puoleensa.

Viimeisien kuukausien aikana se kirkas polku minkä piti johtaa vielä kirkkaampaan tulevaisuuteen on hälvennyt. Seuraavat kysymykset käyvät mielessä jatkuvasti. Mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi? Kuka haluan olla? Mitä haluan saada aikaan?

 

 

 

" Mistä minä saan merkitystä elämääni? "

 

Sana merkitys, on minulle nykyään tärkein asia. Se on kaikki. Se on intohimo ja syy tehdä yhtään mitään. Minulle on syntynyt tarve tehdä jotain josta tulen aidosti onnelliseksi ja mikä luo merkitystä elämääni, oli se kuinka pientä tai suurta. En ole aivan varma mistä minä tämän suuren tyytyväisyyden ja aikaansaamisen tunteen oikein löydän. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa, joten minä aloitin jokapäiväisen ajatustyön. Uskallan väittää, että elämässä yksi tärkeimmistä asioista on itsetutkiskelu ja mietiskely. Vain näin voimme henkisesti kasvaa ihmisinä.

Mitä siis haluan tehdä? Välillä ajatukset muuttuvat ja ollaan taas alkupisteessä. Olen alkanut ymmärtämään, että 23-vuotiaana (tai 25/30/35 jne.) ei vielä tarvitse tietää mitä elämältään haluaa, ja vaikka tietäisikin, nämä ajatukset tulevat muuttumaan läpi elämän. Jotkut onnekkaat tietävät jo nuorena mitä haluavat, eivätkä heidän elämän kompassinsa horju. 

Emme kaikki voi kuitenkaan olla Mark Zuckerbergejä ja se asettaakin meille kaksikymppisille hirveästi paineita tietää, mitä haluamme tehdä koko loppuelämämme tai saada jotain merkittävää aikaiseksi ennen kuin olemme täyttäneet 25 vuotta. Monet onnekkaat tuntuvat löytävän merkittävän työpaikan ja kutsumuksen johonkin yliopistossa. Olen itsekin löytänyt intohimoa koulutuksessa, johon hain alkuun vain sen takia, etten jäisi viettämään välivuotta. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään, sillä uskon löytäneeni minulle sopivan aihealueen.

 

 

Tähän väliin haluan mainita vielä sen, että välivuosi(/välivuodet) on upea asia.

" Ehkä ihmiset ketkä ottavat aikaa keskittyä itseensä löytävät jotain todella inspiroivaa ja motivoivaa eivätkä vietä vuosia opiskelemassa alaa, joka heitä ei välttämättä valmistumisen jälkeen kiinnosta. "

Plus, opiskelu ei ole minusta edes merkittävää, ellet tee jotain mikä antaa sinulle intohimoa ja onnellisuuden tunnetta. Kaikilla meillä on tämä yksi elämä, joten eletään se miten itse kukin halutaan ja mikä tuntuu oikealta. 

Emme kaikki voi tietää mitä haluamme tehdä elämällämme juuri nyt, mutta voimme silti yrittää. Yrittää työntää itseämme johonkin suuntaan kokeilemaan uusia asioita ja aloittamaan jostain, oli se sitten koulutus, työpaikka tai oma kotisohva. Kuka tietää, ehkä sieltä löytyy tämä merkitys. Yhtä asiaa ei kuitenkaan pidä koskaan menettää, luottamusta itseensä ja siihen, että löytää tiensä takaisin sille kirkkaalle polulle.