8 KUUKAUTTA OPISKELIJAELÄMÄÄ KUOPIOSSA

Olen koko elämäni asunut Helsingissä, joten viime syksynä muutto uudelle paikkakunnalle tuntui todella pelottavalta. En ollut vielä koskaan asunut yksin, sillä olin koko elämäni asunut vanhempieni tai silloisen poikaystäväni kanssa. Voin jo alkuun todeta, että Kuopioon opiskelemaan lähteminen ja sinne muutto oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Hain 2017 talvella opiskelemaan maisteriopintoja kauppikseen. En päässyt Aaltoon enkä Hankeniin, mikä aluksi harmitti. Hain Kuopioon, sillä myös siskoni haki sinne opiskelemaan ja ajattelin, että laitan sen vaihtoehdoksi puoliksi vitsillä. Olin jo aloittamassa SAT-kokeeseen valmistautumisen, kun kirjastossa ollessani huomasin päässeeni Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä liiketaloutta ja myynnin johtamista (englanniksi). Kun luin tekstin "Sinut on hyväksytty opiskelemaan.." tunsin sisälläni onnellisuuden hyökyaallon ja kyllähän siinä itkukin tuli. Kesän valmistauduin uuteen elämänvaiheeseen, enkä tiennyt ollenkaan mitä odottaa. 

 

Ennen muuttopäivääni en ollut koskaan käynyt Kuopiossa, joten koko tilanne ja kaupunki oli minulle aivan uusia. On sanomattakin selvää, että jännitti aivan sairaasti. 

Samana päivänä, kun tulin Kuopioon, Albassa järjestettiin startti-bileet. Alba on muuten ravintola/baari Kuopion satamassa, jonka terassilta tämän postauksen kuvat on otettu. Lähdin kavereiden rohkaisusta käymään siellä yksin, sillä en tuntenut siellä ketään enkä osannut ottaa yhteyttä uusiin luokkalaisiini. Kun astuin sisään ensimmäisiin opiskelijabileisiin, näky oli kaikkea muuta kuin olin odottanut. Helsingissä sitä ajattelee, että täällä klubit on täynnä ja aina on hyvä meno, mutta kuvitelkaa satoja opiskelijoita yhden katon alla, pitkän kesän jälkeen valmiina uuteen lukuvuoteen. Koko paikassa vallitsi hyvä yhteishenki ja positiiviset vibat. Ei sitä voi muuten kuvailla. Ihan mahtavaa. 

Päätin jo silloin, että aion osallistua mahdollisimman moneen opiskelijatapahtumaan, sillä opintojani ei ollut enää kauaa jäljellä. En lähes koskaan käynyt opiskelijabileissä opiskellessani Haaga-Heliassa, joten olin ensimmäistä kertaa oikeasti mukana opiskelijameiningeissä. 

Hauskaa muuten oli se, että sekä lukuvuoden ensimmäiset että viimeiset opiskelijabileeni, olivat molemmat Albassa. Ensimmäisiin bileisiin menin yksin ja viimeisiin uusien ihanien ystävien kanssa. Tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut mikä oli jotenkin ihmeellistä.

Tutustuin niin moneen ihanaan ihmiseen ympäri Suomea ja maailmaa! Meidän ainejärjestön, Preemion yhteishenki oli niin aidosti hyvä. Koin ainakin itse, että pystyin olemaan täysin oma itseni, sillä kaikki olivat niin mukavia ja vastaanottavaisia. Ainoa asia, mitä helsinkiläisenä täytyi ehkä välillä Kuopiossa varoa, olivat ennakkoluuloja, joita joillakin ihmisillä saattoi olla. Esim, että helsinkiläiset ovat ylimielisiä. Olen itse kuitenkin kuluneen vuoden aikana oppinut, että hyvällä asenteella ja huumorilla pärjää kyllä jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa, jopa hankalissa sellaisissa. 

Syy, miksi kirjoitin tämän postauksen on, että haluan rohkaista kaikkia hakemaan kotipaikkakuntansa ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia asioita. Ne kokemukset yleensä antavat enemmän kuin ottavat ja niistä kasvaa ihmisenä sanoinkuvaamattoman paljon, jos vain on avoin henkiselle kehitykselle. Ehkä jollakin teistä on muutto uuteen paikkaan ja opiskelijaelämän aloittaminen edessä ensi syksynä, joten haluan sanoa teille, että ottakaa se elämänvaihe, uusi kokemus mahdollisuutena tutustua uusiin ihmisiin, pitää hauskaa ja ennen kaikkea kasvaa sekä kehittyä ihmisenä. Itse ainakin tein näin ja olen siitä niin autuaan onnellinen. Nämä ajat varmaan oikeasti ovat sitä elämän parasta aikaa, joten eletään se täysillä.

Kesäloma on nyt omalta osaltani alkanut, kurssit ovat melkein kasassa, mutta onneksi vielä gradu tekemättä niin ei tarvitse vielä jättää tätä ihanaa opiskelijaelämää taakse. Päätin myös hakea vaihtoon ensi kevääksi, joten suunnitelmana on valmistua vasta ensi kesänä kauppatieteiden maisteriksi. Nyt olen Helsingissä kesän, teen töitä, kirjoitan gradua ja matkustelen. 

Kiitos Kuopio ja kiitos Itä-Suomen yliopisto!

Photos & edit by Jani Telatie

STRESSI HALTUUN

Elämä on välillä stressaavaa, sen me kaikki tiedämme. Työasiat, koulu, pääsykokeet ja jopa kesäloma suunnitelmat aiheuttavat ylimääräistä huolta elämään. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että ilmapiirissä on entistä enemmän paineita ja huolia. Kesätyöpaikan saaminen on epävarmaa, kesäsuunnitelmien onnistuminen ja järjestely vaativat aikaa, pääsykokeisiin luku on rankkaa eikä ole mitään takeita, että pääsisi sisään yhtään mihinkään. Meille opiskelijoilla painavat viimeiset tentit, kandi-/gradutyöt ja muut kurssitehtävät. Edellä mainitut asiat ovat vain esimerkkejä miljoonista eri asioista, mitkä aiheuttavat ahdistusta. Olen itsekin joutunut stressaamaan näistä asioista ja tälläkin hetkellä muutama asia painaa mieltä. Tärkeintä on kuitenkin opetella hallitsemaan omaa stressitilaansa.

Olen itse persoona, joka nauttii pienestä stressistä ja suoriudun monessa asiassa jopa tehokkaammin pienen stressin alla. Esseen saa helposti kirjoitettua parissa päivässä, kun deadline lähestyy ja tietää, että homma pitää hoitaa, jos haluaa päästä kurssista läpi. On kuitenkin asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa, joten vaihtoehtona on vain opetella sietämään epävarmuuden ja ahdistuksen tunnetta. Voin tähän väliin kuitenkin varmuudella todeta, että kaikesta selviää ja kaikki asiat menevät ohi ajan kanssa. Uskon myös vahvasti siihen, että kaikki tapahtuu syystä ja omalla ajallaan. Sillä aikaa, on kuitenkin asioita mitä voimme tehdä oman stressin minimoimiseksi. 

Tässä muutamia vinkkejä mitä itse teen oman stressin hallitsemiseksi. Ehkä niistä voi saada inspiraatiota ja ajatuksia omaan käyttöön! Nämä stressin hallinta keinot sopivat ainakin minulle:

1. Ajanhallinta. Oman elämän aikatauluttaminen helpottaa suunnattomasti asioiden hoitamista. Ilman kalenteria, en varmaan saisi aikaiseksi edes salilla käymistä. Aikataulutan aina kaikki koulutehtäväni ja muut hoidettavat asiat. Päivittäiset to-do listat ovat paras tapa pitää huolta, että päivittäiset puuhat tulevat hoidettua ja saan kaiken tehtyä ajallaan. Säännöllinen rytmi auttaa myös pysymään aikataulussa ja saamaan tehtävät hoidettua. Ainoa huono puoli kalenteriin päivän suunnittelussa on se, että joskus laitan liikaa tehtävää yhdelle päivälle enkä hahmota kuinka paljon oikeasti pystyn yhdessä päivässä saamaan aikaiseksi. Kannattaa siis olla myös realistinen, kun suunnittelee päivän to-do listaa. 

2. Tsemppaa itseäsi. Jotkut asiat ovat haastavia ja asettavat meille paineita. Se hetken epämukavuus on kuitenkin vain kestettävä ja on työnnettävä inhottavien tunteiden läpi. Voit joko jatkaa stressaamista tai yrittää rentoutua ja hoitaa asian parhaan kykysi mukaan. Älä potki itseäsi, jos et aina suoriudu haluamallasi tavalla. Epäonnistumiset kuuluvat elämään ja harvat asiat, jos mikään, ovat oikeasti itsevihan arvoisia.

3. Muista levätä. Vaikka viikko olisikin täynnä ohjelmaa ja asioita, jotka ovat vain pakko hoitaa, on tärkeää muistaa tehdä myös asioita mistä nauttii. Iltaisin kannattaa jättää itselleen aikaa rentoutumiseen ja vapaa-aikaan. Olen itse myös huomannut, että urheilu auttaa unohtamaan stressin aiheet, ainakin hetkeksi. Lenkkeily on ehkä paras tapa lieventää stressiä urheilemalla. Jotkut asiat vaativat kärsivällisyyttä esim. työpaikkahakemuksesta vastauksen saaminen, joten on hyvä opetella laittamaan ajatukset sivuun ettei jauha asioita päässä, jotka kuluttavat tai rasittavat mieltä. Myös ystävien tai perheen kanssa keskusteleminen mieltä painavista asioista voi antaa uutta perspektiiviä ja lievittää stressiä. 

4. Pidä itsestäsi huolta. Tämä liittyy edelliseen pointtiin. On tärkeää saada tarpeeksi unta ja osata olla ajatella myös rentouttavia asioita. Muistuta itseäsi mikä elämässäsi on hyvin ja usko siihen, että jos jokin asia ei onnistu haluamallasi tavalla, parempaa on tulossa. Kokkaaminen on myös mielestäni rentouttavaa ja hyvin syöminen. Jotkut ihmiset eivät muista/pysty syömään stressaantuneena, kun taas toiset eivät voi lopettaa syömistä. Itse teen välillä molempia, joten kiinnitän huomiota tasapainoiseen ruokavalioon ja -rytmiin. Fyysisesti ja henkisesti itsestään huolen pitäminen on yhtä tärkeää. 

5. Hymyile. Olen itse ainakin huomannut, että jos pakotan itseni hymyilemään rentoudun ja olen paremmalla tuulella. Jos sinulla on läheinen henkilö, joka saa sinut nauramaan, hakeudu hänen seuraansa. On vaikea stressata yhtään mistään, jos on hauskaa. 

 

Kuvat: Juuli Rönkä

KEVÄT

Kevät on upeaa aikaa. Tähän aikaan monet meistä ikään kuin heräävät pitkistä utuisista talviunista. Tässä vuodenajassa on paljon upeita asioita joista voi nauttia. Osa meistä kokee piristyvänsä, kun taas osa ehkä hieman ahdistusta tai melankolian tunteita. Kevät sisältää paljon uusien alkujen ja asioiden päättymisten tunteita. Itse koen keväisin paljon nostalgian, onnellisuuden sekä hieman surullisiakin tuntemuksia. Olen miettinyt, että tämä saattaa johtua omista menneisyyden kevät kokemuksista.

Ahdistusta voi kokea esim. koulun päättymisestä, kun ei tiedä mitä tekisi syksyllä. Pääsykokeisiin luku uuvuttaa ja samalla jännittää. Uuden kesätyöpaikan saaminen innostaa ja lisää kesän odotusta. Ero rakkaasta ihmisestä surettaa, mutta avaa mahdollisuuden uusille upeille asioille kuten, itsetutkiskelulle ja vapaudelle. Muutto uuteen kotiin virkistää ja saattaa jopa pelottaa, varsinkin, jos muuttaa pois vanhempien luota tai ensimmäistä kertaa asumaan yksin. Keväisin olen itse kokenut kaikkia näitä tunteita ja käynyt läpi edellä mainitut elämänvaiheet.

"Kaiken nostalgian, pelon, surun ja ahdistuksen keskeltä, puskee kuitenkin onnellisuuden tunne." 

Onnellisuutta koen siitä, että kohta on taas yksi etappi takana ja uusia asioita edessäpäin. On kevyt olo, koska kurssit ovat melkein kasassa ja kesä on kohta taas täällä. Ah, Suomen kesä. Se on vaan niin upeaa aikaa. Muistakaa tekin hetkeksi rauhoittua pääsykokeiden lukemisen, opparin/kandin/gradun kirjoittamisen, muuton, eron tai muiden elämän sekalaisuuksien keskellä ja yrittää levittää positiivisia viboja, ei vaan muille vaan myös itsellenne. Kohta tämäkin hetki elämässä on ohi ja seuraava on täällä. Nautitaan siis tästä vaiheesta ja näistä eri tuntemuksista, siis keväästä.

Tässä muutama asia, joista koen onnellisuutta keväisin:

  • Valoisuus. On ihanaa huomata kuinka aamulla aurinko tirkistää sälekaihtimien väleistä. Herään aikaisemmin ja koen oloni paljon pirteämmäksi heti herätessä.
  • Lenkkeily ja ulkoilu ylipäänsä. Kohta pystyy taas lenkkeilemään ulkona liukastelematta ja jäätämättä näppejä. Pääsee myös nauttimaan ulkona olemisesta muilla tavoin, kuten pyöräilemällä, puistoilemalla, terdelle istuskelemalla kavereiden kanssa tai ottamalla kevätaurinkoa takapihalla.
  • Vaatteet. Saa käyttää kivoja kenkiä, takkeja ja muita vaatteita. Pääsee toteuttamaan omaa tyyliä paljon paremmin kuin talvisin.
  • Aurinkolasit. Tarviiko tätä avata sen enempää?
  • Pystyy taas kuvaamaan ulkona. Talvisin on vaikea ottaa minkäänlaisia kuvia, koska ulkona aina sataa räntää, on tylsät talvivaatteet tai on muuten vaan niin kylmä ettei yksinkertaisesti vaan jaksa kuvailla.
  • Vihreys luonnossa. On virkistävää huomata kuinka luonto herää eloon. Nurmikko vihertää, linnut laulavat ja puut huojuvat tuulessa.
  • Ihmiset liikkuvat enemmän ulkona ja Helsinki herää eloon! Tutustuu uusiin ihmisiin helpommin ja jaksaa nähdä enemmän kavereita pitkien koulu-/työpäivien päätteeksi.
  • Kesä lähestyy. Kevät on lyhyt ja aurinkoinen. Se on hetkessä ohi ja kohta onkin jo kesäkuu!

KEHOPOSITIIVISUUS KUNNIAAN

Aihe, josta olen jo kauan halunnut kirjoittaa, on oman vartalon hyväksyminen ja rakastaminen. Olen kamppaillut oman kehoni hyväksymisestä noin 13-vuotiaasta lähtien. Vartaloni on viimeisen 10 vuoden aikana muuttunut monta kertaa enkä vieläkään tunne oloani täysin tyytyväiseksi omassa kehossani. Koen oman kroppani hyväksymisen kuitenkin yhdeksi tärkeimmistä asioista mielen hyvinvoinnin kannalta, joten yritän jatkuvasti kehittää itseäni rakastamaan omaa vartaloani. Älkää ymmärtäkö väärin, on aikoja, kun olen todella tyytyväinen omaan kroppaani enkä näe siinä mitään väärää. On kuitenkin päiviä tai ehkä pidempiäkin aikoja, kun toivoisin, että kroppani olisi toisenlainen.

Välillä haluaisin laihemmat reidet, tunnen käsivarsieni olevan liian isot tai koen alamahani olevan liian iso. (Tässä isoimmat epävarmuuteni.) Selluliitti häiritsee, en pidä hip-dipeistäni (lantion ja reiden välissä kuoppa) ja haluaisin lihaksieni näkyvän enemmän. Kun oman kehokuva alkaa vääristymään, näkee itsensä peilistä hirveän isona ja tulee tarve laihduttaa. Varsinkin Instagram aiheuttaa paineita saada täydellinen treenattu selluliititon kroppa, vaikka kaikki tiedämme, että suurin osa kuvista jota somessa näemme, on muokattu. On helppoa silotella takareisistä pienimmätkin rypyt Facetunella tai Photarilla. Syyllistyn tähän itsekin joskus (tapa, josta yritän päästä eroon). Tiedän myös omat kuvakulmani ja osaan saada kroppani näyttämään mahdollisimman hyvältä.

 

Miksi löydämme aina asioita, joita haluamme muuttaa kropassamme? Miksemme voi hyväksyä sitä, että meillä kaikilla on erilainen kroppa ja se on silti kaunis. Jokaisella ei ole thigh-gappiä (reisien väliä), timmiä vatsaa tai treenattuja isoja pakaroita, mutta se ei tarkoita, etteikö näyttäisi täydelliseltä juuri sellaisenaan. Miksi edes ajattelemme kroppaamme niin paljon ja pyrimme täydellisyyteen? Omasta puolestani voin myöntää sortuvani Instagram vartaloihanteiden lisäksi ”vartalotrendeihin”, sillä ne vaikuttavat heti siihen millaisen kropan haluan itselleni. Tervettä ajattelua? En usko.

Hassua kyllä, nämä vallitsevat ”vartalotrendit” saivat minut lukioikäisenä ymmärtämään, että kurvikas kroppa on yhtä kaunis kuin laihakin. Muistatteko, kun ennen ihannoitiin laihuutta ja pahin asia oli iso takapuoli? Löysin 15-vuotiaana Kim Kardashianin, joka näytti upealta kurvikkaassa vartalossaan ja sain ahaa-elämyksen. Ymmärsin, että myös minun leveä lantioni on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä vartalomalli. Kiitti tästä Kim!

" On myös naurettavaa, että en tuomitse kenenkään muun kroppaa kuin omaani. "

Miksi siis me naiset koemme tarvetta vähätellä itseämme ja omaa vartaloamme? Henkilökohtaisesti olen kyllästynyt siihen ja sen takia olen alkanut työstämään omaa kehopositiivisuutta.

Photos by Juuli Rönkä

Haluan jakaa teille vinkkejä, mitkä ovat auttaneet minua olemaan kehopositiivinen. Näiden avulla, olen viimeisen vuoden aikana hyväksynyt kroppani paljon paremmin ja mieli on pysynyt terveenä.

1.     Hyväksi tämän hetkinen kroppasi. Jos haluan muuttaa vartaloani, hyväksyn ensin tämän hetkisen vartaloni ja ymmärrän etten saa muutettua sitä yhdessä yössä. Sitten alan panostaa terveelliseen ruokavalioon ja lisään treeniä. Ei ole väärin, jos haluaa muuttaa jotain kropassaan, kunhan se tehdään terveellä tavalla. Vaikket vielä olisi saavuttanut tavoitekroppaasi, ei ole syytä olla rakastamatta itseäsi myös juuri nyt.

2.     Kehu itseäsi. Katso itseäsi peilistä ja kehu vartaloasi, jopa kohtia, joista olet todella epävarma. Se saattaa tuntua oudolta alussa. Vaikket tarkoittaisi sanoja aluksi, harjoittele rakastamaan itseäsi. Tämä harjoitus helpottuu ajan kanssa ja se alkaa tuntua hyvältä!

3.     Urheilu. Urheilun avulla olen aina tyytyväinen kroppaani, oli se millainen tahansa! Kunhan pääsen salille ainakin 4 kertaa viikossa, koen pitäväni kropastani huolta tarpeeksi.

4.     En katso vaakaa. En ikinä käy vaa’alla ja aion jatkossakin välttää sitä kuin ruttoa, sillä painoni ei määrittele minua eikä kroppaani. Vain se, että olen terve ja minulla on hyvä olo kropassani, on tärkeää.

5.     Ruokavalio. Kun syö suurimman osan viikosta terveellisesti tunnen oloni paremmaksi omassa kropassani ja voin hyvällä omatunnolla herkutella välillä.

6.     Herkuttele välillä. Itse pyrin pitämään kerran viikossa herkkupäivän. Joskus se on 3 päivää ja joskus koko viikko lähtee käsistä. Yritän kuitenkin pitää yllä elämäntapaa, jossa syön herkkuja, roskaruokaa tai juon viiniä max. kerran viikossa. Olen muuten pahin sokerihiiri, joten tämä ei ole helppoa!

Toivottavasti tästä tekstistä oli hyötyä jollekin! Laittakaa kommenttia alas, jos tuli ajatuksia tai mielipiteitä aiheesta niin pääsen lukemaan asioita teidänkin näkökulmastanne. ♥ 

PS. Kuvat otettu Kuubassa noin kuukausi sitten. Kuuba kuvia tulossa blogiin soon...

TARKOITUSTA ETSIMÄSSÄ

Pitkästä aikaan teki mieli kirjoitella tänne ajatuksia. Ehkä muillakin on samanlaisia mietteitä ja voidaan yhdessä pohtia niitä. Olen miettinyt viime aikoina erityisen paljon tulevaisuuttani. Koulu lähenee loppuaan ja saan ekonomin paperit käteen (toivottavasti) heti kesän jälkeen. Sitä ajattelee, että kun koulut on käyty tietää tasan tarkkaan mitä haluaa tehdä elämällään. Tai näin ainakin minä luulin. Olin aina ajatellut, että elämä menisi niinkin yksinkertaisesti, että löydän kiinnostavan alan, opiskelisin tätä alaa, sitten menen töihin kyseiselle alalla ja menestyisin. Olen koko elämäni tiennyt tasan tarkkaan suunnitelmani koko elämälleni ja sen avulla olenkin päässyt näinkin pitkälle. Kunnianhimo ja halu tehdä jotain suurta vetivät puoleensa.

Viimeisien kuukausien aikana se kirkas polku minkä piti johtaa vielä kirkkaampaan tulevaisuuteen on hälvennyt. Seuraavat kysymykset käyvät mielessä jatkuvasti. Mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi? Kuka haluan olla? Mitä haluan saada aikaan?

 

 

 

" Mistä minä saan merkitystä elämääni? "

 

Sana merkitys, on minulle nykyään tärkein asia. Se on kaikki. Se on intohimo ja syy tehdä yhtään mitään. Minulle on syntynyt tarve tehdä jotain josta tulen aidosti onnelliseksi ja mikä luo merkitystä elämääni, oli se kuinka pientä tai suurta. En ole aivan varma mistä minä tämän suuren tyytyväisyyden ja aikaansaamisen tunteen oikein löydän. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa, joten minä aloitin jokapäiväisen ajatustyön. Uskallan väittää, että elämässä yksi tärkeimmistä asioista on itsetutkiskelu ja mietiskely. Vain näin voimme henkisesti kasvaa ihmisinä.

Mitä siis haluan tehdä? Välillä ajatukset muuttuvat ja ollaan taas alkupisteessä. Olen alkanut ymmärtämään, että 23-vuotiaana (tai 25/30/35 jne.) ei vielä tarvitse tietää mitä elämältään haluaa, ja vaikka tietäisikin, nämä ajatukset tulevat muuttumaan läpi elämän. Jotkut onnekkaat tietävät jo nuorena mitä haluavat, eivätkä heidän elämän kompassinsa horju. 

Emme kaikki voi kuitenkaan olla Mark Zuckerbergejä ja se asettaakin meille kaksikymppisille hirveästi paineita tietää, mitä haluamme tehdä koko loppuelämämme tai saada jotain merkittävää aikaiseksi ennen kuin olemme täyttäneet 25 vuotta. Monet onnekkaat tuntuvat löytävän merkittävän työpaikan ja kutsumuksen johonkin yliopistossa. Olen itsekin löytänyt intohimoa koulutuksessa, johon hain alkuun vain sen takia, etten jäisi viettämään välivuotta. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään, sillä uskon löytäneeni minulle sopivan aihealueen.

 

 

Tähän väliin haluan mainita vielä sen, että välivuosi(/välivuodet) on upea asia.

" Ehkä ihmiset ketkä ottavat aikaa keskittyä itseensä löytävät jotain todella inspiroivaa ja motivoivaa eivätkä vietä vuosia opiskelemassa alaa, joka heitä ei välttämättä valmistumisen jälkeen kiinnosta. "

Plus, opiskelu ei ole minusta edes merkittävää, ellet tee jotain mikä antaa sinulle intohimoa ja onnellisuuden tunnetta. Kaikilla meillä on tämä yksi elämä, joten eletään se miten itse kukin halutaan ja mikä tuntuu oikealta. 

Emme kaikki voi tietää mitä haluamme tehdä elämällämme juuri nyt, mutta voimme silti yrittää. Yrittää työntää itseämme johonkin suuntaan kokeilemaan uusia asioita ja aloittamaan jostain, oli se sitten koulutus, työpaikka tai oma kotisohva. Kuka tietää, ehkä sieltä löytyy tämä merkitys. Yhtä asiaa ei kuitenkaan pidä koskaan menettää, luottamusta itseensä ja siihen, että löytää tiensä takaisin sille kirkkaalle polulle.