TARKOITUSTA ETSIMÄSSÄ

Pitkästä aikaan teki mieli kirjoitella tänne ajatuksia. Ehkä muillakin on samanlaisia mietteitä ja voidaan yhdessä pohtia niitä. Olen miettinyt viime aikoina erityisen paljon tulevaisuuttani. Koulu lähenee loppuaan ja saan ekonomin paperit käteen (toivottavasti) heti kesän jälkeen. Sitä ajattelee, että kun koulut on käyty tietää tasan tarkkaan mitä haluaa tehdä elämällään. Tai näin ainakin minä luulin. Olin aina ajatellut, että elämä menisi niinkin yksinkertaisesti, että löydän kiinnostavan alan, opiskelisin tätä alaa, sitten menen töihin kyseiselle alalla ja menestyisin. Olen koko elämäni tiennyt tasan tarkkaan suunnitelmani koko elämälleni ja sen avulla olenkin päässyt näinkin pitkälle. Kunnianhimo ja halu tehdä jotain suurta vetivät puoleensa.

Viimeisien kuukausien aikana se kirkas polku minkä piti johtaa vielä kirkkaampaan tulevaisuuteen on hälvennyt. Seuraavat kysymykset käyvät mielessä jatkuvasti. Mitä haluan tehdä kun kasvan isoksi? Kuka haluan olla? Mitä haluan saada aikaan?

 

 

 

" Mistä minä saan merkitystä elämääni? "

 

Sana merkitys, on minulle nykyään tärkein asia. Se on kaikki. Se on intohimo ja syy tehdä yhtään mitään. Minulle on syntynyt tarve tehdä jotain josta tulen aidosti onnelliseksi ja mikä luo merkitystä elämääni, oli se kuinka pientä tai suurta. En ole aivan varma mistä minä tämän suuren tyytyväisyyden ja aikaansaamisen tunteen oikein löydän. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa, joten minä aloitin jokapäiväisen ajatustyön. Uskallan väittää, että elämässä yksi tärkeimmistä asioista on itsetutkiskelu ja mietiskely. Vain näin voimme henkisesti kasvaa ihmisinä.

Mitä siis haluan tehdä? Välillä ajatukset muuttuvat ja ollaan taas alkupisteessä. Olen alkanut ymmärtämään, että 23-vuotiaana (tai 25/30/35 jne.) ei vielä tarvitse tietää mitä elämältään haluaa, ja vaikka tietäisikin, nämä ajatukset tulevat muuttumaan läpi elämän. Jotkut onnekkaat tietävät jo nuorena mitä haluavat, eivätkä heidän elämän kompassinsa horju. 

Emme kaikki voi kuitenkaan olla Mark Zuckerbergejä ja se asettaakin meille kaksikymppisille hirveästi paineita tietää, mitä haluamme tehdä koko loppuelämämme tai saada jotain merkittävää aikaiseksi ennen kuin olemme täyttäneet 25 vuotta. Monet onnekkaat tuntuvat löytävän merkittävän työpaikan ja kutsumuksen johonkin yliopistossa. Olen itsekin löytänyt intohimoa koulutuksessa, johon hain alkuun vain sen takia, etten jäisi viettämään välivuotta. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään, sillä uskon löytäneeni minulle sopivan aihealueen.

 

 

Tähän väliin haluan mainita vielä sen, että välivuosi(/välivuodet) on upea asia.

" Ehkä ihmiset ketkä ottavat aikaa keskittyä itseensä löytävät jotain todella inspiroivaa ja motivoivaa eivätkä vietä vuosia opiskelemassa alaa, joka heitä ei välttämättä valmistumisen jälkeen kiinnosta. "

Plus, opiskelu ei ole minusta edes merkittävää, ellet tee jotain mikä antaa sinulle intohimoa ja onnellisuuden tunnetta. Kaikilla meillä on tämä yksi elämä, joten eletään se miten itse kukin halutaan ja mikä tuntuu oikealta. 

Emme kaikki voi tietää mitä haluamme tehdä elämällämme juuri nyt, mutta voimme silti yrittää. Yrittää työntää itseämme johonkin suuntaan kokeilemaan uusia asioita ja aloittamaan jostain, oli se sitten koulutus, työpaikka tai oma kotisohva. Kuka tietää, ehkä sieltä löytyy tämä merkitys. Yhtä asiaa ei kuitenkaan pidä koskaan menettää, luottamusta itseensä ja siihen, että löytää tiensä takaisin sille kirkkaalle polulle.